Sjöhistoriska museummissä järjestethään meriarkkeolookista toimintaa. Se merkittee ette meän meriarkkeolookit tutkivat kampheita ja muita jälkiä jokka ihmiset on jättänheet perässään veen lähelä, siis löyöksiä jokka on järvissä ja meressä, ja rannoila ja haminoissa. Se saattaa esimerkiks olla vraakkia, prykiä, venehuonheita eli muita jäänöksiä. Eri kampheitten kautta arkkeolookit yrittävät ottaa selvile niin paljon kun maholista ihmisistä ja yhteiskunnista jokka olit ennen meän aikaa.

Niin kututun side-scan sonarin avula, eli eekkuluuti, meriarkkeolookit saattavat ottaa selvile siittä mitä piiloa pohjala. Eekkuluuti rieppuu venheen perässä ja venheessä arkkeolookit saattavat taattasjärmin kautta nähhä epätasasen pohjan kalvheita. Vraakkia ja muita suuria kampheita jokka pistävät ylös näkkyy kuvassa. Sillon arkkeolookit saattavat tuivata alas ottamhaan selvile jos se on arkkeolookinen jäänös. Tehhä arkkeolookisia tutkimuksia veen alla on aikaa vievä ja kärsivälisyyttä vaativa homma. Sen syvemphään tyykkarit uivat alas, sen lyhemän aijan net saattavat pysyä ja olla töissä pohjala. Maksimi luvattu työsyvvyys ammattityykkarile on 40 metriä – mutta sillon net saattavat olla pohjala vain kymmenen minuuttia ennenku net häätyvät nousta pinnale uuesti. Sen takia useasti ei olta töissä syvemälä kun 30 metriä, ette sillä tavala saattaa pysyä vähän kauemin paikala.

Jos vraakki makkaa liian syvässä sitä saattaa ottaa apua pienestä veen alla kulkevasta laivasta joka on varustettu lampula, filmikaamerala ja kriipilä, niin kuttuttu ROV.

Vraakkia Itämerelä

Ei mishään muuala mailmassa ole niin paljon hyvin säilynheitä puuvraakkia kun Itämerelä. Tähhään päivhään asti tunnethaan noin 20 000 laivoitten eli pienemitten venheitten vraakkia. Mutta arkkeolookit uskovat ette saattaa olla enemän kun 100 000! Syy miksi Itämeren laivat on niin hyvin säilynheet riippuu siittä ette laivamato ei viihty veessä koska se ei ole erikoisen suolanen. Suolameressä vraakki saattaa kaota lyhyssä aijassa koska toukat syövät ylös puun. Itämerelä laivavraakki saattaa olla just samannäkönen kun laiva upposi, vaikka on kulunu monta sattaa vuotta.

Dalarövraakki

Dalarön vesilä Tukholman saaristola on erittäin monta laivavraakkia. Yks tunnetuimista on Dalarövraakki. Se on saanu nimensä löytöpaikan jälkhiin ja on yks mailman parhaiten säilynheistä 1600-luvun vraakista. Vraakin päälä ja laijala makkaa paljon kampheita, esimerkiks keramiikki kannuja, neuvoja ja asheita. Se on aika pieni laiva, noin 20 metriä pitkä, lastihuone ja kuus kanuunalunkkaa. Arkkeolookit ei tiä vielä minkälainen laiva se on. Vaikka on kanuunoita ja asheita laivassa se ei silti ole varma ette sen on ollu sotalaiva. Se oli niinä aikoina tavalista ette kans kauppalaivoissa oli kanuunoita. Puupruuvia vraakista on analyseerattu puun vuosirenkhaitten näkökulmasta ja tulos näyttää ette puutavara kaaethiin iän puolela pohjois Englantia 1650-luvula. Se näyttää kans sopia laivan muoton kans jolla on piirtheitä 1600-luvun englantilaisesta mallista rakentaa laivoja. Sen takia arkkeolookit uskovat ette laiva on saatettu rakentaa Englantissa.

Dalarövraakista arkkeolookit on löytänheet kans erikoisen mallisia keramiikkipulloja joita kuttuthaan bartmannkannuiks. Iso läjä tällaisia kannuja tehtiin 1600-luvula saksalaisessa kaupunkissa Frechen. Kannut on verrattavissa pulhoin ja niissä kuljetethiin kaikenlaista juoksevaa tavaraa. Kannuja on löyetty kapteenin hytissä ja lastihuohneesta. Kaikkia muuta joka oli lastihuohneessa ei arkkeolookit tiä koska tillaa ei ole kaivettu ulos. Mutta piian laiva oli menossa arvokhaan lastin kans konttinentilta kun se upposi.